Historiaani

Koskaan en ole käynyt tunneilla isoissa ratsastuskouluissa, minulla on ollut onni saada opetella ratsastus pienellä yksityistallilla. Yksityistallilla opin maalaisjärjen merkityksen hevosten käsittelyssä, ja opin paljon hevosten päivittäisestä huoltamisesta ja käsittelystä ratsastuksen lisäksi. Ratsastustaso oli n. he B johtuen ehkä hevosten ja opettajan (ei koulutusta hevosalalta) koulutustasosta. Esteillä menimme korkeimmillaan n. metrin ratoja. Nuorena kävin leireillä kävin noin kahdesti kesässä ympäri suomen. Leireillä "tutustuin" tarkemmin kouluratsastuksen saloihin "paremmilla" hevosilla ja pääsin hyppäämään vähän enemmän. Pikkutallilla valmennuksia kävi pitämässä Martikaisen Jukka kerran kuussa parin vuoden ajan, kesäisin Terhi Laurila, Dominique Barthelaixin estevalmennuksissa kävin muutaman kerran ja muutamissa muissa valmennuksissa / kursseilla silloin tällöin. Kisasin jonkin verran esteitä ja muutamat koulukisat (he c-b).

Kun olin ratsastanut n. 10 vuotta alkoi minusta tuntua kuitenkin siltä, että en enää etene harrastuksessani. Aloin etsimään itselleni hoitohevosta muualta. Mutkan kautta sain kuulla eräästä naisesta, Raijasta, jolla oli "ylimääräinen hevonen" vailla ratsastajaa. Se tapahtui 2003 maaliskuussa, ja silloin elämäni hevosmaailmassa muuttui täysin. Sain itselleni projektiksi liikutella erästä hevosta. Paksi (Bittersweet Batsman) oli 10-vuotias entinen ravuri joka oli vasta ruunattu. Musta. Iso. Ja minä rakastuin siihen. Hevosen taso oli -100... Paksi osasi lähteä käyntiin ja raviin pyynnöstä, joskus ilmankin. Se ymmärsi pidätyksen ja hiljennyksen merkin, mutta totteleminen ei aina ollut niin hienosäädettyä. Se osasi seistä hiljaa paikallaan, sekunnin. Kääntyäkin se osasi, isossa tilassa... Vuoden 2003 loppuun ratsastelin sillä maastossa vailla sen kummempaa päämäärää. Lähinnä koulutin hevosta maasta käsin muutamien hankalien tapojensa vuoksi (näykkiminen, pystyyn hyppääminen...). Vuoden 2004 alussa päätin yrittää kouluttaa siitä muutakin kuin luotettavaa maastoratsua. Vuoden 2005 loppuun sen taso oli he B, re 70 cm vastoin kaikkia odotuksia. Eräs valmentaja totesi että "se on jo nyt parempi kuin mitä oletin sen koskaan olevan", joten mielenkiinnolla odotin mitä saisin sen kanssa aikaan. Lopulliseksi koulutustasoksi sain Paksille he B+ (n. 60% tuloksilla) / he A (ei keretty kisaamaan) ja re 80 (70 cm kisattu). Lopetin Paksin kouluttamisen 2006 vuoden lopulla, kun ostin pitkän säästämisen jälkeen oman hevosen.

Ensimmäinen Oma hevoseni on Shenando, lyhyesti Nando. Nando on 2002 Suomessa syntynyt puoliveriruuna (i. Chablis, e. arabi-ahaltek), josta oli tarkoitus tulla harrastus-kilpahevonen kouluratsastukseen ja esteitä hyppelemme omaksi iloksemme. Nando on minun ensimmäinen oma-oma hevonen. Ostin sen "satulaan totutettuna" 4-vuotiskautensa lopulla, ja siitä lähtien varovasti edeten olemme tehneet yhteistyötä. Minulle tärkeintä on hevosen hyvinvointi ja tyytyväisyys, joten hevosen ehdoilla edetään. Haluan rakentaa hevoselle fyysisesti ja henkisesti vankan pohjan, jolta on hyvä sitten edetä kohti uusia haasteita koulu- ja esteratsastuksen saralla. Oman hevosen kouluttamisessa alusta alkaen saa lopputuloksena hevosen joka sopii itselle kuin hanska käteen, ja virheistä voi syyttää vain itseään. Kaudella 2010 Nando kilpaili he A luokissa parhaana tuloksena kansallisista kilpailuista 56,2%. Hevonen on saanut kehuja kiltistä ja täsmällisestä suorittamisesta sekä teknisestä osaamisesta mutta sen liikkeet eivät ole tarpeeksi näyttäviä, laadukkaita ja lennokkaita. Lopetimme kuitenkin aktiivisen kilpailemisen, ja nyt keskitymme opettelemaan yhdessä kouluratsastuksen teoriaa ja tekniikkaa pidemmälle. 14 vuotiaana Nando on Inter/GP tasolla teknisesti, hiomme tällä hetkellä sarjoja jokaisella ja parannamme piruetteja sekä sulkusiksakkeja. Hevosen ja oman motivaation takia kisasin sillä v. 2015 pari va B starttia. Katsotaan mitä ensi kausi tuo tullessaan.