Kaarien ja kaarevien urien ratsastus


Asetus, taivutus, erilaiset taivutukset, kolmikaarinen kiemura-ura, muut kaarevat urat.

Kaarevat urat ovat täsmällisyys-kysymyksiä. Kaarevia uria, esim. kolmikaarinen kiemuraura näkee helpoissa kouluohjelmissa sekä tavan tuntikäytössä paljon. Ne ovat myös hyviä verryttelyliikkeitä, sekä valmistautumista ympyröihin ja voltteihin. Kaarevilla urilla hevonen tulee asettaa kaarteen jyrkkyyden mukaan. Toki esimerkiksi tietyissä koulutusvaiheissa asetusta voidaan liioitella taivutukseen nähden, tai hevosta verrytellessä / jumpatessa asetusta ja taivutusastetta voidaan / kannattaa vaihdella kaareen nähden, jopa ratsastaa hevosta vasta-asetuksessa. Kaarevilla urilla voidaan siis myös taivuttaa ja notkistaa hevosia, opetella väistöjen alkeita, koota hevosta ja herkistää sitä istunnalle ja painoavuille. Yksinkertaisten kaarevien urien merkitystä usein vähätellään. Kaarevat urat ovat perusjumppaa sekä tärkeä osa hevosen alku- ja loppuverryttelyä. Monet kaarevat urat (täyskaarto, kolmikaarinen, nelikaarinen, loiva kiemuraura) ovat geometrisesti symmetrisiä kentän kanssa, ja monien ratsastajien arvostelunumeroita nostaisi se, että tämä symmetria toteutettaisiin.

Asetus

Asetus tarkoittaa hevosen pään kääntämistä = asettamista toiselle puolelle, niin että hevosen runko on joko suora tai taivutettu. Taivuttamista edeltää aina asettaminen, mutta asetus ei välttämättä johda taivuttamiseen. Esim. ennen kulmaa hevonen pitää asettaa ennen kuin se taivutetaan kulmaan. Asettunut hevonen kääntää päätään niskastaan, ja sen pään tulee olla pystysuorassa maahan nähden, eli se ei saa vain kiertää turpaansa toiseen suuntaan (kallistaa päätään). Korvien kärkien tulee olla samalla vaakasuoralla tasolla. Asetetun hevosen pää on asetettu niskasta hieman sisälle (tai ulos) päin. Liikkeen sisäpuoli on aina asetuksen puoleinen puoli. Ratsastaja (nyrkkisääntönä) näkee asetuksessa sisäpuolen silmäkulman JA sieraimen. Jos ratsastaja näkee pelkän sieraimen hevonen on kääntänyt pelkän turvan, jos näkee pelkän silmäkulman, hevonen on vain kallistanut otsaansa ja todennäköisesti puree kuolaimeen kiinni.

Asetuksen määrä riippuu ratsastettavan uran jyrkkyydestä. Isolla kaarella vähemmän, pieni kaariura vaatii isomman asetuksen ja taivutuksen. Kulmissa, ympyröillä ja kaarevilla urilla hevonen on normaalisti asetettuna ja taivutettuna sisälle päin. On hyvä ratsastaa välillä myös kaarevia uria ulosasetettuna. Liikkeestä tulee tällöin sisälapaa irrottava ja se kehittää myös ratsastajan apujen koordinointia. Esimerkiksi kolmikaarinen kiemura-ura asetusta (ja/tai taivutusta) vaihtamatta on erinomainen verryttelevä liike.

Suoralla uralla, suoralla rungolla

Hevosen asettamista on hyvä harjoitella suoralla uralla. Aseta hevosta ulos ja sisälle päin, ilman että hevonen lähtee uralta mihinkään. Samalla hevosen tulee säilyä suorana rungostaan. Tämä harjoitus auttaa myös kuolaimeen kiinni pureville / jääville hevosille erityisesti siihen suuntaan tehtynä kun kiinni pureva puoli on uran (kaviouralla tai sen vieressä tehtynä) sisäpuolella. Jos hevonen lähtee uralta pois tai ei pysy suorana, on silloin kyseessä jo joko taivutus (jolloin yritetään ja pyydetään hevoselta liikaa) tai hevosen poikittaminen tai muu vastustaminen, jolloin asettava apu ei mene perille.

Asetuksen opettaminen hevoselle

Älä kisko väkisin hevosen päätä sivulle vaan opeta se ensin paikallaan myötäämään paineelle myös sivusuunnassa. Opettaminen tapahtuu niin, että otetaan ohjaksista n. 10-20 cm päästä kuolaimista kevyt veto sivulle takaviistoon eli ei kohtisuoraan sivulle, jolloin paineen suunta kääntyy vääräksi kun hevonen kääntää päätään, vaan vähän takaviistosta mutta kuitenkin sivulta, jotta hevonen aluksi ymmärtää suunnan. Kun hevonen on oppinut nopeasti reagoimaan tähän vetoon, aletaan ohjaamaan paine tulemaan yhä enemmän ja enemmän hevosen säästä päin (ts. missä ratsastajan käsi sitten tulee olemaan.) Kun hevonen liikuttaa päätään paineen suuntaan, kehu ja hellitä paine, päästä ohja vapaaksi (no hevonenhan itse vapauttaa paineen mikäli kätesi on paikoillaan, myötäämällä itse ohjalle). Toista tätä paikallaan kunnes hevonen ymmärtää selkeästi, että sen on tarkoitus vain hieman kääntää päätä pyytämääsi suuntaan. Hevosen tulee seurata siis halukkaasti kuolainta. Jos hevonen samalla laskee päätä alemmas, se on hyvä merkki, mutta jos se vastalauseena nostaa turvan ylös, se ei ymmärrä mitä pyydät, tai et anna sille tilaa tehdä kuten pyydät, tai paineesi tulee liikaa takaviistosta/yläviistosta aluksi. Myös kuolain voi aiheuttaa tällöin epämukavuutta. Tämä asetusharjoitus samalla rentouttaa hevosen leukaa, ja monet hevoset alkavat hieman mutustamaan suullaan tässä vaiheessa. Se on hyvä merkki.

Asettavat avut

Asetuksen avut ovat yksinkertaiset. Asetuksen puoleinen, eli sisäohja, pyytää hevosta kääntämään päätä sisälle päin. Ulko-ohja säätelee sen, kuinka paljon pää saa kääntyä. Hevosen tulee myös hakeutua tällöin ulko-ohjan tuelle. Sisäpohje pitää lavat suorana, ettei hevonen lähde seuraamaan ohjasotetta. Kun haluamme vain asettaa hevosen ja jatkaa sen kulkua suoraan sisäpohjetta tarvitaan enemmän. Kun valmistelemme kulmaa ja haluamme hevosen asettuvan sisäpohkeen rooli on hieman erilainen. Asetushetkellä jo sisäpohje alkaa tukemaan hevosta ja tarvittaessa ulko-ohjan kanssa ohjaa hevosen vielä syvemmälle kulmaan, mutta ulko-pohje kääntää hevosen (huom. kroonisesti kulmia oikovat hevoset ja ratsastajat on opetettava erikseen tekemään kulma oikein). Tällöin asettavan ohjan ohjasote voi olla johtavampi. Kääntämiseen käytettävä pääasiallinen apu on tämän jälkeen ulkopohje, istunta- ja painoavuin höystettynä.

Taivutus

Taivutuksia on olemassa useita erilaisia. Perustaivutus on esimerkiksi kulmassa tai keskiympyrällä, kun hevonen kulkee suorana urallaan, joka on kaareva. Eli hevosen tulee olla suora kaarevaan uraansa nähden, kaikkien jalkojen / jalkaparin keskilinjan tulee olla tällä yhdellä uralla. Tällöin hevonen taipuu rungostaan tasaisesti. Ylhäältä katsottuna hevosen ylälinja niskasta häntään on tasaisen kaareutunut. Taivutus siis alkaa päästä (asetus) ja jatkuu häntään asti. Periaatteessa hevonen ei taivuta selkärankaansa juurikaan, vaan taipuminen on illuusio, jonka luo etu- ja takaosan lapojen taipuminen sekä kylkien eritasoisuus. Mutta menemättä tähän sen tarkemmin, perustaivutuksessa hevonen on suora urallaan, joka on kaareva.

Taivutuksia voidaan myös tehdä 3- tai 4-uralla. Tällöin on puhe avo- tai sulkutaivutuksista. Yleensä avotaivutus tehdään 3-uralla ja sulkutaivutus 4-uralla. Sulku- ja avotaivukset ratsastetaan taas itsessään yleensä suorilla urilla, mutta niitä voidaan myös harjoitella esim. ympyröiden avulla. Ympyräuralla hevosta voidaan muutenkin väistättää takaosastaan sisälle tai ulospäin, jolloin hevosen etu- ja takaosa ovat kahdella erillisellä uralla. Väistättämisen jyrkkyydestä riippuu sitten, meneekö hevonen yhteensä 3- vai 4-uralla kavioihin nähden. Hevosta voidaan myös taivuttaa suoralla uralla, esimerkiksi kaviouralla, pyytäen sitä menemään vaikka minkälaisissa mutkissa. Kaikenlaiset hevosen taivuttelut ovat hyväksi aina joillekin lihaksille, kunhan ne tehdään huolella, eli pidetään huolta siitä että hevonen kantaa itsensä läpi liikkeen. Suurin virhe esimerkiksi avotaivutuksen kanssa on se, että hevosen annetaan fuskata läpi liikkeen niin että se saa lösähtää etupainoiseksi ja tällöin se oppii vain fuskaamaan jaloillaan. (Hevonen kantaa enemmän painoa ulkoetujalalla kuin sisätakajalalla) Toinen mahdollinen virhe harjoiteltaessa avo- tai sulkutaivusta on liikaa yrittäminen, jolloin hevonen menee vain banaanina eteenpäin lähinnä pohjetta väistäen (liike siis ei ole pohkeenväistö...) epämääräisesti ristiin astuen.

Taivuteltaessa hevosta yleislinjat siis ovat koko rungostaan taipunut hevonen, sulkutaivutuksen (tai vastataivutuksen [travers ja renvers]) muodossa kulkeva hevonen, half-pass jos se halutaan erottaa sulkutaivutuksesta sekä avotaivutuksen muodossa (shoulder fore ja shoulder in) kulkeva hevonen. Näitä muotoja voidaan käyttää vapaammin ja tehdä niistä enemmänkin irroittavia versioita, ennen kuin aletaan näiden liikkeiden avulla kokoamaan hevosta. Taivuttavia liikkeitä on klassisesti käytetty hevosen kokoamista syventävinä ja voimistavina liikkeinä. Erilaisia taivutuksia on hyvä opettaa myös maastakäsin klassiseen tyyliin. (Esim. Richard Hinrichin Schooling Horses in Hand). Maastakäsin on helppoa lähteä opettamaan hevoselle missä sen etu- ja takaosan tulee olla.

Kolmikaarinen kiemuraura

Tässä esimerkki miten kolmikaarinen kiemuraura ratsastetaan 20 metriä x 40 metriä kentällä. Se "aloitetaan" lyhyen sivun puolivälistä C kirjaimesta, josta lähdetään ratsastamaan hetki suoraan (n. 3 m), sitten ratsastetaan kaari = puoliympyrä, joka hipaisee uraa hieman M-kirjaimen jälkeen (M-kirjain 6 m kulmasta, ja voltin säde on 6,666 ~ 6,7m). Puoliympyrän halkaisija on n. 13 m (tarkasti 40/3 ~ 13,333 m). Puoliympyrä päättyy M ja R kirjaimien (noin) puoliväliin. Tällä linjalla ratsastetaan hetki suoraan (keskihalkaisijaa ylittäessä 6-7 m), sitten tehdään vastaava puoliympyrä (halk. 13 m) toiseen suuntaan (joka hipaisee S:ää) ja päätyy (noin) S&E kirjaimien puoliväliin linjalle, jolla taas n. 6-7 m suoristus (keskihalkaisijaa ylittäessä). Suoristuksesta lähdetään taas kaarelle (hipaisee uraa hieman ennen B:tä) ja päädytään toiselle lyhyelle sivulle n. 3 m ennen L kirjainta, ja uralle tultaessa hevonen suoristetaan. Ylläkuvattu kaari ilmoitettaisiin kouluratsastusohjelmassa: CSL kolmikaarinen kiemuraura. 20x40 kentällä kolmikaarinen kiemuraura voidaan ratsastaa myös LSC, LRC tai CRL linjoille.

Kuvassa on liioitellun pitkät suorat linjat, mutta monesti kuulee sanottavan että kolmikaarisessa kiemuraurassa on kolme puoliympyrää. Se pitää paikkansa, mutta niiden välissä tulee suoristaa hevonen. Tämä suoristuksen pituus on suoraan laskettavissa kaarien halkaisijan pituudesta (20m - halkaisija). Suoran matkan pituus on mieluummin liian pitkä kuin ettei sitä ole ollenkaan. Kaarissa hevonen taivutetaan kuten voltilla. Kiemuraura voidaan ratsastaa myös useampikaarisena. Esimerkiksi nelikaarinen kiemuraura 40m kentällä tarkoittaa 10 metrin kaaria. Parillisilla kaarilla suunta vaihtuu liikkeen jälkeen, parittomilla kaarilla suunta säilyy. Kolmikaarinen kiemuraura on hyvä lämmittely ja verryttelyliike.


Muita kaarevia uria

Kaarevia uria voi siis olla useampi-kaarisinakin. Kaarevilla urilla ei välttämättä kaikkien kaarien tarvitse olla saman kokoisiakaan. Lisäksi voidaan ratsastaa, varsinkin alku- ja loppuverryttelyissä, erilaisia kaaria missä tahansa kohti kenttää. Kaarevina urina voidaan hyödyntää puoliympyröitä ja pienempiäkin palasia ympyröistä. Pujottelu on oiva esimerkki kaarevista urista. Pujoteltaessa pienillä pujotteluväleillä hevosta on usein mahdotonta suoristaa selkeästi välillä, mutta suoristukseksi riittää se, että hevonen on yhden askeleen ajan suora. Ts. hevosta ei vain nykäistä suunnasta toiseen, vaan se suoristuksen kautta taivutetaan uudelleen. Pujottelu kehittää ketteryyttä, opettaa hevoselle jalkojen koordinaatiota ja herkkyyttä paino ja katseavuille. Pujoteltaessa usein ihminen katsoo oikeasti mihin on menossa (tai alas törppöihin...) sekä paino tulee automaattisesti oikein.

Kaarevilla ympyrän palasilla on hyvä aloittaa taivutteluharjoituksetkin, kun asetukset sujuvat. Ne eivät ole liian pitkiä kertasuorituksia hevoselle, jolle on aluksi tärkeää saada toistuvasti lepo-hetkiä kun lihakset eivät ole vielä tottuneet. Lisäksi hevonen ei kyllästy ja samalla se oppii että liike on tehty oikein kun paine poistetaan ja hevoselle annetaan rauha. Hevonen säilyy yhteistyöhaluisena. Hyvä harjoitus on esimerkiksi "neliöympyrä" jossa on neljä kulmaa jotka ratsastetaan kuin voltin neljännekset, ja näiden väliin tulee neljä suoraa uran pätkää. Aluksi tämä voi olla iso, esim. pääty-ympyrä jolla n. 8-10 m volttien palat kulmina ja väleissä muutaman metrin suoristukset, ja lopulta voidaan tulla pienempään ja pienempään neliö-ympyrään.